Olemme nyt varanneet astiaston. Ihan sellaisen perus, ei liian krumeluuria. Jos itse olisin saanut päättää, olisin halunnut ohutta posliinia olevat, vanhanaikaisen oloiset kupit ja kupposet. Eivät ne mielestäni olisi olleet liian mummomaiset, kun häiden teema on kuitenkin Billy Wilder-elokuvien henkinen. Mutta kyllä perusastiastokin ilman koukeroita kelpaa, - ja on ilman muuta käytännöllisempi kun häissä tulee olemaan niin paljon lapsiperheitä!

Minun pitäisi pikkuhiljaa ryhtyä suunnittelemaan hääkutsuja. Vieraslista alkaa olemaan valmis ja astioita tilattu pari ylimääräistä jos keksimme vielä muutaman kutsuttavan.

Tätä blogilastua kirjoittaessa olen taistellut samalla aamiaisen alas. Onneksi ei tarvitse vähään aikaan syödä, ruoka ällöttää. Onpahan jotain hyötyä sairastelusta, en sorru herkuttelemaan kun syöminen inhottaa.

Pussi karkkia

4 purkkia kermaa

3 vissyä 

1 pepsimax

1 käck-patukka

Nenäliinoja

Ketsuppia

Paketti juustoa

Tortellineja

mutta ei sitä saakelin balsamicoa!!!

Hedelmäkorimme ei ole aikoihin näyttänyt näin herkulliselta ja monipuoliselta:

Herkuttelin jo unohtuneila ihanuuksilla, lämpimän oransseilla Sharon-hedelmillä. Tämä suloisenmakea hedelmä on ehkä parasta, mitä olen ikinä maistanut. Muutoin oli tutumpia vitamiinipommeja kuten rypäleitä, omenoita, banaaneja, cantaloupe- eli verkkomelonia ja hunajamelonia.

Tosin laiskoina päivinä en viitsinut kuoria enempää kuin kannen säilykepurkista.

Uskallankohan iloita, kun kolme kiloa on pudonnut? Pelkään, että ne luikertavat samantien takaisin lanteille jos iloitsen asiasta julkisesti.

Hedelmät eivät silti selättäneet flunssaa. Heräsin tänä aamuna kurkku kipeänä, surkeana ja kiukkuisena. Mittari näyttää lievää lämpöä. Aion silti käydä kevyesti tekemässä pari tuntia salilla. Tutkimusten mukaan lievä flunssa ei estä treenaamasta. :)

Tämän viikon haaste: Paino jatkaa alaspäin, viikon pudotus on oltava puolesta kilosta kiloon.

Tunnet muiden arvostelevat katseet leveässä ahterissa.

Ja ajatuskin maailman kohtaamisesta saa itkemään.

Silloin ei auta kuin etsiä parhaat puolet, vaikka vaatekaapista!

Rohkeasti kurkottaa kohti näyttävintä asua.

Ja hypätä itsetuntonsa huipulle!

Ulkona voi maailman valloitus tuntua aluksi hartiavoiminkin vaikealta.

Mutta kesken matkan voi äkisti havahtua.

Tää tie ja koko matka on hei kiinnostavampi kuin huippu ja päämäärä.

Sitten näkee asiat ihan uudesta vinkkelistä.

Uskaltaa rohkeasti katsoa silmästä silmään mitä hyvänsä haastetta.

Sietää pientä epämukavuutta kun elo on muutoin varsin mukavaa.

Relata hyvällä omatunnolla voitettuaan jos ei koko maailmaa, niin ainakin itsensä.

Pakkanen on täynnä marjoja joita en saa aikaiseksi syödä. Tohkeissani perkasin marjoja ja pistin pakkaseen alkusyksystä, mutta siellä ne edelleen lojuvat koskemattomina. Olenkohan kerran sulattanut pensasmustikoita? Siitä on olevinaan jotenkin "vaivaa". Siis että avataan pakkasen ovi, otetaan marjat sulamaan ja ne pitäisi vielä syödä. Siis miten aikaansaamaton voi ihminen olla? Ne vain jotenkin aina unohtuvat sinne.

Nämä luontoäidin omat karkit ovat superterveellistä ja suositusten mukaista syötävää. Niinpä haasteena on joka päivä syödä joko marjoja pakkasesta tai hemmotella kehoa hedelmällä. :)

Mitä tulee viime viikon haasteesee, HAASTE VOITETTU! Viisi täyttä treenikertaa viitenä päivänä viikossa. Ensimmäistä kertaa voitin oman haasteeni. Yhtenä päivänä ei olisi millään jaksanut lähteä salille, mutta kun jaksoin, olikin kyseessä paras zumbailu mihin olen koskaan ottanut osaa. Kyllä kannatti. :)

Elävä malli 2x20 min, lyijykynä sileälle hiilipiirustuspaperille (ei mitenkään ihanteellisin paperi siis)

Kuvassa näkyvät pari varjostusvirhettä on tasoitettu ja korjattu, esim. vasemman silmän alla, kulmakarva ja nenä. Kyseinen malli oli tanssinut aiemmin työkseen ja se näkyi asentojen sulokkuudessa. En yleensä croquissa vaivaudu tekemään tarkkoja kasvoja, mutta tämä tyttö oli niin suloinen, että halusin tuoda esille viehkeyden. Näköiskuvaa en tehnyt, mutta poimin viehättäviä piirteitä. Aika ei olisi riittänytkään ihan näköismuotokuvaan. 

Sinänsä oli hyvä ottaa kuva hieman keskeneräisenä. Tässä kuvassa malli on kasvoiltaan tunnistamaton, mutta korjailujen jälkeen mielestäni yhdennäköisyys todelliseen henkilöön kasvoi. Vaikka elävä malli altistaakin itsensä ja vartalonsa julkisuudelle ja mahdollisille piirrosten julkaisuille, tunnen silti halua varjella hänen yksityisyyttään.

Varjostukset ja ääriviivat hieman himmenivät kuvaa ottaessa. Siitä huolimatta unelmieni vartalo näkyy kuvassa aika hyvin. Malli oli myös hoikempi, mutta jostain (alitajuisesta?) syystä lopputulos oli hieman häntä pyöreämpi. :)

Parinkymmenen minuutin tienoilla asunto täyttyi huumaavasta, käristyvän juuston, rasvan ja mausteiden tuoksusta. Vesi herahti kielelle.

Puolen tunnin kohdalla otin pannarin pois, mutta se olisi saanut olla varmaankin yhteensä jopa nelisenkymmentä minuuttia. Laitoin sen myöhemmin vielä takaisin, mutta pohja jäi silti ihan inauksen liian pehmeäksi.

Näin ihana siitä silti tuli:

Pakko laittaa vielä toinen kuva, vaikkei se tarjoa mitään uutta. Tämä oli vaan niin hyvää, että se ansaitsee kaksi kuvaa!

Normaalisti hellamme on siisti, mutta nyt en viitsinyt siivota kokkausroiskeita ennen kuvanottoa. Kaakelit puunattiin kyllä ihmesienellä ja on taas hohtavan valkea. :)

Maku on ihan taivaallista! Lisäksi tuo on todella täyttävää, joten iltapalaksi riitti pieni annos wokinjämää ja pari pientä palaa pannaria. Olisin voinut syödä koko pellillisen, mutta maltoin ja laitoin loput jääkaappiin.

Meillä syödään parina seuraavana iltana ihan sairaan hyvin!

Paino on pysynyt samassa kuin ennenkin. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet niin hektisiä, että olen syönyt sen mitä eteeni olen saanut enkä ole ehtinyt liikkua kuin juosten juna-asemalle. Sellaista se joskus on.

Tällä viikolla nautin koulun hiihtolomasta ja vain neljästä työpäivästä. Alkuviikko on kokonaan vapaa! Sen vuoksi heitänkin kunnon haasteen, 5 liikuntakertaa tälle viikolle! Kukin osallistuja tehköön omatuntonsa mukaan, itse tähtään 45-120 min tehotreeniin per kerta!

Ostin jälleen uudet farkut, mutta tällä kertaa poikkeuksellisesti sellaiset, jotka sopivat NYT JUURI. Eivät sitten 5 kilon kuluttua. Minun kaappini pursuaa vaatteita joita ostan muka motivaatiovaatteeksi. Oikeastaan luulen, että pieni myönnytys ja edes yhdet byysat jegginsien lisäksi tekevät hyvää. Nyt jokainen vaate on samalla rangaistus siitä, etten ole pystynyt tekemään vielä mitään mainittavaa. Joka ikinen vaate vain masentaa, ei kannusta.

Joskus tarvitsee jotain pientä hyvää juuri tälle hetkelle. En ainakaan ole lihonut sitä pientä puolitoistakiloista takaisin. Onhan sekin jotain.

Tänään söin:

aamis: ruissämpylä kera voin sekä juuston, maitokahvi

lounas: Lautasellinen kukkakaali-parsakaali-paprika-porkkana-paistosta. n. 1 dl currykermakastiketta, hieman fetaa ja siivu leipäjuustoa.

Välipala: Köh, la(i)skiaispulla, kermavaahdolla ja mansikkahillolla (itse leivottu! Leivoin ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen joten näistä nautitaan!)

Välipala 2 ennen salia: Kasviksia ja dippiä 1 dl

Palautusjuomana mahakipuun: 1 dl pikku actimel

päivällinen: n. 2 dl kasvishernekeittoa

Iltapala: shopskasalaattia TAI maitorahkaa ja mehuun säilötty persikka paloina.

Liikuntana 45 min Sh'bam.