Minä näin unta
Että minun vatsani oli täysi
Se oli pyöreä, valtavan suuri ja minä kannoin
käsiäni ylpeästi sen päällä.

Se oli täynnä pientä vauvaa.
Vauvakumpu! Ja joku
hyöri ja pyöri sen sisällä
teki kuperkeikan ja minä mietin
onko se muurahaisen vai pikkulinnun kokoinen.

Minä heräsin.
Vatsa oli ihan litteä
Tyhjä ja ihan normaali vatsa.

Mutta luulin
että minun vauvani
minun univauvani
oli kadonnut sieltä ja kesti pitkään
ennen kuin

Minä heräsin
ja mietin, saako murehtia ja itkeä
ihan pelkkää univauvaa
joka tuli vain uneeni
hyörimään ja pyörimään
teki kuperkeikkoja
minun univatsani sisällä.

Onnistunut hedelmähaaste päättyi siis epäonnistuneeseen todisteluun niiden vastustuskykyä voimaannuttavasta vaikutuksesta. Minun vastustuskykyni taisi pakata kimpsut ja kampsut sekä häippäistä jonnekin hedelmien synnyinmaahan. Siksi ryin ällöttäviä ysköksiä, valitan lihassärkyä ja näen jo painajaisia päättymättömistä yskänkohtauksista.

Nukuttuani kepeät 13 tuntia, heräsin entistä kipeämpänä. Hyvästi tanssitunti, hyvästi lihaskunto. Toivon vain hartaasti, että pääsisin perjantaina liikkeelle. Ette arvaakaan mitä ihanaa on tiedossa. Tittiditii, häämekon suunnittelua!

Mekko tulee olemaan 50-luvun henkisesti kellohelmainen, halterneck-kaula-aukolla ja yläosasta tyköistuva. Kangas on varmaan vaikein päätettävä. En haluaisi ihan valkoista, sillä mekkoa on tarkoitus käyttää myöhemminkin. :)

Olemme nyt varanneet astiaston. Ihan sellaisen perus, ei liian krumeluuria. Jos itse olisin saanut päättää, olisin halunnut ohutta posliinia olevat, vanhanaikaisen oloiset kupit ja kupposet. Eivät ne mielestäni olisi olleet liian mummomaiset, kun häiden teema on kuitenkin Billy Wilder-elokuvien henkinen. Mutta kyllä perusastiastokin ilman koukeroita kelpaa, - ja on ilman muuta käytännöllisempi kun häissä tulee olemaan niin paljon lapsiperheitä!

Minun pitäisi pikkuhiljaa ryhtyä suunnittelemaan hääkutsuja. Vieraslista alkaa olemaan valmis ja astioita tilattu pari ylimääräistä jos keksimme vielä muutaman kutsuttavan.

Tätä blogilastua kirjoittaessa olen taistellut samalla aamiaisen alas. Onneksi ei tarvitse vähään aikaan syödä, ruoka ällöttää. Onpahan jotain hyötyä sairastelusta, en sorru herkuttelemaan kun syöminen inhottaa.

..niin arvatkaa mitä mukaan tarttuu?

Pussi karkkia

4 purkkia kermaa

3 vissyä 

1 pepsimax

1 käck-patukka

Nenäliinoja

Ketsuppia

Paketti juustoa

Tortellineja

mutta ei sitä saakelin balsamicoa!!!

Viime viikolla herkuttelin siis päivittäin hedelmillä. Marjat jäivät edelleen pakkaseen, en tiedä miten saisin muistettua niiden syömisen.

Hedelmäkorimme ei ole aikoihin näyttänyt näin herkulliselta ja monipuoliselta:

Herkuttelin jo unohtuneila ihanuuksilla, lämpimän oransseilla Sharon-hedelmillä. Tämä suloisenmakea hedelmä on ehkä parasta, mitä olen ikinä maistanut. Muutoin oli tutumpia vitamiinipommeja kuten rypäleitä, omenoita, banaaneja, cantaloupe- eli verkkomelonia ja hunajamelonia.

Tosin laiskoina päivinä en viitsinut kuoria enempää kuin kannen säilykepurkista.

Uskallankohan iloita, kun kolme kiloa on pudonnut? Pelkään, että ne luikertavat samantien takaisin lanteille jos iloitsen asiasta julkisesti.

Hedelmät eivät silti selättäneet flunssaa. Heräsin tänä aamuna kurkku kipeänä, surkeana ja kiukkuisena. Mittari näyttää lievää lämpöä. Aion silti käydä kevyesti tekemässä pari tuntia salilla. Tutkimusten mukaan lievä flunssa ei estä treenaamasta. :)

Tämän viikon haaste: Paino jatkaa alaspäin, viikon pudotus on oltava puolesta kilosta kiloon.

Tiedättehän ne päivät, kun vyötärö on valahtanut suorastaan varpaisiin asti.

Tunnet muiden arvostelevat katseet leveässä ahterissa.

Ja ajatuskin maailman kohtaamisesta saa itkemään.

Silloin ei auta kuin etsiä parhaat puolet, vaikka vaatekaapista!

Rohkeasti kurkottaa kohti näyttävintä asua.

Ja hypätä itsetuntonsa huipulle!

Ulkona voi maailman valloitus tuntua aluksi hartiavoiminkin vaikealta.

Mutta kesken matkan voi äkisti havahtua.

Tää tie ja koko matka on hei kiinnostavampi kuin huippu ja päämäärä.

Sitten näkee asiat ihan uudesta vinkkelistä.

Uskaltaa rohkeasti katsoa silmästä silmään mitä hyvänsä haastetta.

Sietää pientä epämukavuutta kun elo on muutoin varsin mukavaa.

Relata hyvällä omatunnolla voitettuaan jos ei koko maailmaa, niin ainakin itsensä.