Pahoittelen blogihiljaisuutta.

Elän jännittäviä (ja hyvin kiireisiä) aikoja. Olen myös järjestelmällisesti tyhjentänyt jääkaappia mutustellen hermostuksissani kaiken mikä edes etäisesti vaikuttaa syömäkelpoiselta. Reagoin siis edelleen jännitykseen herkuttelemalla. Paha juttu, noin ihan jo häitäkin ajatelleen. Kumppani tuskin haluaa taluttaa maistraatin alttarille rantapalloa muistuttavaa morsiota.

Mutta tämä jännitys on ihanaa, pelottavaa, kutkuttavaa jännitystä! Se on myös vienyt kokonaisen viikon ensin tehtävänä, sitten kihelmöivänä odotuksena. Yritän toppuutella itseäni, mutten voi estää itseäni kuvittelemasta miten asiat voisivat olla.

Pahoittelen salaperäisyyttä, kerron parin viikon kuluttua mitä tapahtui vai tapahtuiko yhtään mitään.

Kotimatkalla päivänä eräänä kaipasin kipeästi piristystä kesken jännittävän odotuksen, joten ajoimme Sellon Pentikiin etsimään jotain pientä kivaa. Mukaan tarttui huumaavan tuoksuista joulu- ja piparkakkukahvia jota en jouluna raaskinut ostaa kuin muille lahjaksi. Heräteostoksena päätin kokeilla myös Pentikin puolukkahyytelöä.

Kahvi on perisuomalaiseen tapaan hieman kitkerää, mutta niin ihanan tuoksuista ja mausteista, että se kävisi miltei karkkikahvista. Harmi etten voi juoda kahvia kuin kupin päivässä. Huumaava pähkinän ja kardemumman maku maitokahvissa tyydyttäisi kevyesti makeanhimon. Puolukkahyytelö pinaattiohukaisten kanssa sen sijaan oli niin hyvää, että pyysin avopuolisoa noutamaan Pentikiin jääneen purkin parempaan huomaan.

Muut kiireet ovat olleet hieman surullisempia.

Kumppanin sukulainen, hyvin kiinnostava persoona ja aikansa uranuurtaja, nukkui uudenvuodenaattona pois ja olemme käyneet joitain hänen tavaroitaan läpi kumppanin vanhempien kanssa. Itse rakastuin välittömästi näihin ja kysyin arasti, voisimmeko saada hurmaavat, vanhat Pauligin kahvipurnukat?

En ole ihan varma vuosiluvusta. Olisiko Paula-tyttö ollut 70-80-luvulla? Jos joku lukijani tietää, otan ilomielin tiedon vastaan, miltä vuodelta purkit ovat. :)

Sattumalta huomasin jäämistössä nämä pikkuiset kupposet, joita sorruin miltei kinuamaan, vaikkei omaisuus mitenkään kuulu minulle. Ihastuin ajatuksesta miten sieviltä nämä pienet kahvikupposet näyttäisivät vitriinissämme. Anoppini heltyi luovuttamaan minikupit meille.

Nuo ovat ylettömän suloiset! En kestä miten ihastuttavat pikku kupposet nuo ovat. Kokoa on sen verran, että sopisivat vauvanuken käteen. Poden edelleen huonoa omatuntoa, että pyysin ne meille, mutta niiden suloisuus on ylitsepääsemättömän hurmaava.

Pahoittelen jälleen kuvanlaatua. Kaksiossa on hankala kuvata ilman, että taustalla olisi kasa sekalaista tavaraa (työpöytäni täynnä lehtiä, papereita, kalentereita, tai ilmastointilaite, tjembe-rumpu tai kasa sohvatyynyjä sohvan yli kurkistamassa...) Vastavalo oli tällä kertaa pakon sanelema paha.

Tänään syön miltei terveellisesti.

Aamis: 2 paahtoleipää, 17 % kermajuustoa välissä, maitokahvi.

Lounas: Iso annos salaattia kurkkua, paprikaa, raejuustoa, tom.chili-salaattikastiketta.

Välipala: Banaani

Päivällinen: Jokin eineskeitto, ehkä kirjolohikeitto tai juusto-savuporo-keitto.

Iltapala: 2 paahtoleipää, juustoa, paprikaa, kurkkua.

Ensi maanantaille olen jo suunnitellut haasteen. ;)