Sekä lauantai että sunnuntai menivät aamusta iltaan hyvin, mutta yöllä söin taas salaa. Huokaus! Miten pääsen eroon tästä tavasta?! Minun on varmaan pakko yrittää ehtiä tehdä kaikki koulutyöt päiväsaikaan tai iltaisin, että pääsisin salasyöpöttelystä eroon.

Lauantaina söin aamiaiseksi palan täysjyväruisleipää juustolla, kurkulla, paprikalla ja maitokahvin. Päivälliseksi nautittiin aivan ihana annos tofua, kasviksia, kiinalaisia sieniä ja riisiä pienessä ja sympaattisessa kiinalaisessa, leffassa mässytin ehkä 15-20 karkkia ja illalla en tainnut syödäkään kuin muutaman siivun juustoa. Yöllä sitten vetäisin tuhdin voileivän sekä dippiä ja kasviksia. Argh.

Sunnuntaina söin aamiaiseksi sitä täysjyväruissaria normitäytteillä, maitokahvia, lounaaksi kotikutoista taivaallista lasagnea (kohtuuannoksen! Kohtuullisen! Upeaa, hyvä minä!), iltapalaksi liikunnan jälkeen 75 g maitorahkaa jonka seassa paloiteltu omena, kanelia ja hieman makeutusainetta sekä palan täysjyväruissaria juustolla. Yöllä pistelin menemään salaa pienen annoksen lasagnesta jäänyttä tomaattikastiketta ketsupilla, fetakimpaleen ja palan leipää tuplajuustolla.

Onneksi lauantaina liikuin 25 min hölkäten (ja koko matkan! Jes! Kuntoni on parempaan päin) sekä tein kotona siihen päälle puolen tunnin punttitreenin käsipainoilla. Ja kyllä tuntuu tänään lihaksissa.

Kaikesta huolimatta paino oli pudonnut puolisen kiloa, joten ehkä tästä motivoituneena pystyn jättämään yömässäilyt pois.

En tajua niitä muutenkaan. Enkä itseäni. Minun ei ole nälkä, ruokaa saa aamullakin, nälkään en ole kuolemassa ja kaikki on hyvin. Miksi siis syön salaa? Saanko jotain mielihyvää nimen omaan piilossa syömisestä vai mikä on? Minun täytynee yrittää harjoitella itsetutkimista saadakseni selvyyden asiaan. Miksi hitossa teen näin.