Hyviä neuvoja ja vinkkejä saa mielellään jaella, mutta harvemmin niistä on hyötyä. Tiedän tasan tarkkaan, miten minun tulisi syödä ja liikkua. Sen toteuttaminen vain on niin kovin vaikeaa. Mutta sen sijaan, että söisin muka-terveellisesti ja itseltänikin salaa, pyrin kirjoittamaan koko raadollisen totuuden esiin.

Syön väärin, salaa (kumppani ihmettelee minne juusto tai vaikkapa salsa on hävinnyt) ja keksin jopa tekosyitä miksi jokin pitää/voidaan syödä. Tai miksi saan nyt syödä vähän enemmän tai eri tavoin. Sellainen on hirveän vaikea myöntää edes itselleen.

Sen sijaan peruskotiruokaa ja vähäisiä määriä hiilareita syön. Tähän on onneksi saatu siunaus ja ruokavalio suunniteltu ravintoneuvojan/PT:n kanssa, mutta hänen neuvomansa on vielä kaukana siitä, mitä toistaiseksi pystyn toteuttamaan. Itsekuri on toivon mukaan kasvamassa, mutta vielä en ole pystynyt palaamaan takavuosien superterveelliseen ruokavalioon: Vihanneksia, maitorahkaa, raejuustoa, kalaa, lihaa, munia, salaattia, hedelmiä kohtuudella, marjoja sekä sitä paljon parjattua ruisleipääkin.

Karppaus on terveydellisistä syistä onneksi muutenkin ja kenties valitettavasti poissuljettu. Ilmeisesti kuitenkin usein hyvä-karppaan, sillä syön normaalisti leipää, sokeria ja valkoisia jauhoja aika vähän.

Miksi pyrin liikkumaan mahdollisimman paljon?

Haluan takaisin sen ihanan, kiinteähkön kroppani parin vuoden takaa. Sen, missä vatsalihakset ja käsivarret jo erottuivat. Reidet olivat kauniin pyöreät ja pohkeiden lihakset erottuivat varpaille noustessa. En halua laihtua yhtä kokoa liian suureen nahkaan, vaan kiinteytyä samalla. Olen lukenut varmasti samat suomen- ja englanninkieliset tutkimukset kuin muutkin siitä, että liikunta itsessäänhän ei juuri laihduta. MUTTA. Liikkuessa on kaukana jääkaapilta, karkkihyllyltä, juustotiskiltä ja käsi kohottaa ennemmin painoa kuin haarukkaa. Lisäksi tutkimusten mukaan jo 3 kertaa viikossa auttaa saamaan näkyviä tuloksia. Oma realistinen tavoitteeni liikkua on 2-5 kertaa viikossa.

Miksi silti liikun niin vähän?

Miksi joinain viikkoina saatan päästä vain parina päivänä salille johtuu siitä, että opiskelen ja teen vähintäänkin yhtä työtä. Välillä kahta. Pahimpina päivinä lähden aamuisin kotoa klo 8:30 ja olen illalla klo 22:15 takaisin. Nukkumaan pitäisi ehtiä mielellään ennen puolta yötä. Usein pitäisi illalla jaksaa vielä tehdä kouluhommiakin ennen nukkumaanmenoa. Tämä ei aina edes onnistu, sillä olen välillä niin väsynyt.

Yritän silti niin paljon kuin aikataulut antavat myöten. Yritän mielettömästi tsempata itseäni ruokavalion suhteen. Se on jo iso askel minulle, että jätän pois karkit ja ne pienetkin sipsipussit. Sekä kohtuuttoman juuston nauttimisen. Näiden poisjättäminen on ollut ensimmäinen askel. Seuraava olisi alkaa noudattaa suunniteltua ruokavaliota. Se on vain jotenkin olevinaan niin vaikeaa. Toisaalta, jos laihduttaminen olisi helppoa, ei maailma olisi täynnä painonsa kanssa tuskastelevia länsimaalaisia. :/